Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä työnantajana

Työskentelin useilla eri poliklinikoilla lähes viiden vuoden ajan. Esimiestyö muuttui kummalliseksi siinä vaiheessa, kun taloon perustettiin HPY eli Hoitotyön palveluyksikkö, jolloin esimieheni ei enää ollutkaan sen yksikön osastonhoitaja jossa työskentelin, vaan HPY:n osastonhoitaja. Siihen loppuivat kehityskeskustelut. Annoin HPY:n esimiehelle puhelimitse palautetta siitä, että en tule nähdyksi ja kuulluksi työntekijänä ja hän ei koskaan käy katsomassa minua tai kysymässä mitä minulle kuuluu, niin hän kuittasi asian sanomalla: "Voi kuule, kun sinä olet siellä toisessa päässä taloa ja minä olen täällä toisessa päässä!" Voi niitä turhautumisen hetkiä, joita huono johtaminen sai aikaan... lopulta lähdin talosta ja toivottavasti en enää koskaan joudu palaamaan sinne. Muutama eri yksiköissä kiertävä kollega kertoi, että uusia yksiköitä tuli työlistalle koko ajan lisää. Eräs totesi, että kyllä tämä seitsemän eri yksikköä alkaa olla jo liikaa. Aivan uskomatonta, miten hoitajia pompotetaan

Työntekijää ei juuri arvosteta ja johtamiskulttuuri on hierarkinen. Ilmapiiri on huono ja aito yhteisöllisyys puuttuu. Kuppikunnat kokevat yhteisöllisyyttä lähinnä sen kautta, että löytävät yhteisen vihollisen. Negatiivisuuden ilmapiiri läpäisee henkilökunnan ja kahvitunnit ovat uuvuttavaa valituspuhett. Sillävälin johto kaivautuu poteroihinsa ja kiittelee siellä toisiaan ja piiskaa henkilökuntaa. Työhyvinvointiin tai ergonomiseen työvuorosuunnitteluun ei viitsitä panostaa. Näkökulma tuntuu olevan, että uusia tulijoita riittää, jos edelliset palaa loppuun. Halutaan olla suuri, mahtava ja kehittyvä ulospäin, mutta ei ymmärretä että arvokkain voima ja kehitystekijä on oma henkilökunta, joka tekee työn ammattitaidolla ja pitää rattaat pyörimässä 24/7.